Tässä tulee liikuntaelämätarinani, halusitte tahi ette. Enjoy!

Pienenä olin tavallisen liikunnallinen, jos näin typerää ilmaisua voi käyttää. Veljieni kanssa juoksin pitkin omakotitalomme pihaa ja pelasimme kaikkea mahdollista. Isäni on aina ollut kova liikkumaan, hän ei kykene pysymään paikallaan. Hänen lempilajinsa on hiihto ja minutkin laitettiin suksille heti, kun olin kävelemään oppinut. Ala-asteella pidin liikunnasta, vaikken koskaan siinä erityisemmin loistanut. Keittiön kaapissa on ruostunut lusikka jostain koulun hiihtokilpailuista, mutta siihen huimat saavutukseni sillä saralla jäävät. Hiihto oli minulle kuitenkin mieluista koko ala-asteen ja isän kanssa hiihdin paljon. Koulun liikuntatunneilla pidin erityisesti suunnistuksesta ja siinä olin aika hyväkin (Ei nykyään kyllä uskoisi, suuntavaistonihan on olematon!). Tanssimisesta olen pitänyt aina ja olin lavalla hyppimässä joka ikisessä ala-asteen joulu- ja kevätjuhlassa. Tanssia olen myös harrastanut ekaluokkaisesta asti ja harrastan yhä. Se onkin ainoa laji, jota olen säännöllisesti ja ohjatusti harrastanut ja mihin on innostus pysynyt yllä.

To be continued…