Nyt onkin jo tammikuun puoliväli ja pitäisi alkaa jotakin tehdä lupauksen toteuttamiseksi. Viime viikolla alkoivat tanssiharjoitukset. Motivaatio oli loman jälkeen pahasti kateissa, mutta harjoitukset yllättivät positiivisesti. Ei mentykään ihan samoilla rutiineilla kuin ennen joulua ja tanssiminen tuntui taas mielekkäältä.

Muutenkin innostus liikkumiseen on kasvussa, ehkä hieman yllättävästä syystä. Olen asunut monta kuukautta itsekseni, mutta tällä viikolla minulle tuli kämppis. Vaikka olen sosiaalinen ihminen, tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja siksi kämppiksen tulo ei ollut mikään positiivinen asia. Ennen olen viettänyt illat ja viikonloput turhankin usein neljän seinän sisällä katsellen leffoja, lukien kirjoja, surffailen netissä ja muuten vain nauttien omasta seurastani. Nyt minua ahdistaa se, etten saa olla asunnossani yksin. Koska kuitenkin tarvitsen yksinoloa, pitää minun nyt etsiä sitä muualta. Tein siis eilen pitkän kävelylenkin raittiissa talvi-ilmassa ja voi miten se tuntuikaan mukavalta! Sain kaipaamaani rauhaa kävellessäni pitkin rauhallisia metsäteitä, mutta samalla sain raitista ilmaa ja virkistävää liikuntaa. Tästä lähin lupaan liikkua ulkona joka päivä, edes hetken. Hulluksihan täällä muuten tulee. Eli harmillisessa, totuttelua vaativassa tilanteessa on siis myös jotain hyvää!