Selailin tänään Fit-lehden uusinta numeroa maha pinkeänä monen päivän löhöilystä ja suklaakonvehtien ahmimisesta. Silmääni osui juttu uuden vuoden lupauksista. Ajattelin, että kyllä minun täytyy kerrankin tehdä kunnollinen lupaus. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mikä olisi sopiva. Olen jo iät ja ajat yrittänyt innostua liikunnasta, mutta laihoin tuloksin. Liikun liian vähän ja liian epäsäännöllisesti. Sanalla sanoen, olen laiska. Välillä saan itseni liikkeelle ja innostunkin, mutta innostus haihtuu nopeasti. Pari vuotta sitten tammikuun liikuntainnossa hankin itselleni kymmenen kerran kortin aerobiciin. Pidin tunneista ja varsinkin niitä seuranneesta hyvästä olosta. Mukavuudenhalu ja laiskuus kuitenkin voittivat. En saanut itseäni liikkeelle pitkän koulupäivän jälkeen, saatikka illalla töiden jälkeen. Kävelymatka oli liian pitkä, oli liian kylmä ja tunnit olivat liian myöhään. Syitähän kyllä aina riittää, jos niitä haluaa etsiä. Puolen vuoden kuluttua korttini käyttöaika meni umpeen. Tuolloin kortilla oli vielä viisi käyttämätöntä tuntia…

Nyt kuitenkin olen päättänyt panostaa tähän kunnolla. Loin oikein tämän blogin tuekseni tavoitteessani. Lehden esimerkin mukaan teen itseni kanssa liikuntasopimuksen, josta pidän kiinni. Jos joskus luistan, en kuitenkaan vajoa masennuksen alhoon ja turruta pahaa oloa suklaata mättämällä. Epäonnistumisista ei rangaista, mutta onnistumisista palkitaan. Kun kerran tavoitteena on löytää liikunnan ilo, ei mikään tässä projektissa saa olla väkisin vääntämistä. Ilon kautta!

 

Liikuntasopimukseni:

Päätavoitteeni: Löydän liikunnan ilon.

Muut tavoitteeni:

- Aloitan uuden, minulle sopivan ja iloa tuovan liikuntaharrastuksen.

- Alan liikkua säännöllisesti kolme kertaa viikossa.

- Kehitän ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.

Lupaan tehdä parhaani näitten tavoitteiden saavuttamiseksi!